Yhteistä matkaa jo 70 vuotta Eeva 93v. ja Erkki 91v.

“Lähteekö neiti hiihtämään” on yksi parhaiten Eevan 93 v. mieleen painuneista repliikeistä, josta alkoi nyt jo seitsemänkymmentä vuotta kestänyt hiihtomatka Erkin 91 v. kanssa. Tämä reilusti yli puolen vuosisadan rakkaustarina on koskettanut minua vahvasti. Itse tapasin Erkin yhteistyökuvioissa työni kautta  lähes kymmenen vuotta sitten.

Tuolloin Erkki toimi Porvoon seudun sotaveteraanien puheenjohtajana ja kutsui minut mukaan sotaveteraanien hengelliseen ryhmään. Heti ensitapaamisessa tajusin olevani tekemisissä ainutlaatuisen herrasmiehen kanssa. Tuolloin jo kasikymppinen Erkki avasi minulle ovet, auttoi takin yltäni, teititteli kunnes teimme sinunkaupat ja niin edelleen. Pienillä huomaavaisilla eleillä hän saa kohtaamansa ihmisen tuntemaan itsensä hyvin tärkeäksi. Pian tapasin myös Eevan ja kun katsoin tätä paria yhdessä, tajusin heti että tässä on syvästi toisiinsa kiintynyt pari. Aina kun näin heitä kaupungilla, kulkivat he käsi kädessä askeleet samaan tahtiin.

Eevan ja Erkin yhteinen tarina alkoi vuonna 1947 Elannon ravintolasta, jossa Eeva aloitti työt sota-aikana. Erkki työskenteli tuolloin veturimiehenä valtion rautateillä, mutta aloitti pian työt konemestarina ja konepäällikkönä seilaten laivoissa pitkin Atlanttia Etelä-Amerikkaan. Teimme yhteisen matkankin! kertoo Eeva. “Pääsin Erkin laivan mukaan Brasiliaan, Uruguayhin ja Argentiinaan. Yhdessä käytiin katsomassa Kristus-patsasta Rio de Janeirossa. Se oli ihana matka!” Matka kesti kolme kuukautta, kuten yleensäkin Erkin työkomennukset tuolloin. Lapset syntyivät vuosina 1954 ja 1960. Eeva jatkoi työntekoa ja nautti omasta urastaan. “Olemme molemmat nauttineet suuresti töistämme ja pitäneet työpaikoistamme.” Erkki teki aina työtä, jossa oli epäsäännölliset työajat ja vaikka hän siirtyikin 60-luvulla töihin Helsingin kaupungille, jatkoi hän laivoissa kesätöitä loma-aikoina.

“Meillä molemmilla on hyvin joustava luonteenlaatu” pohtii Erkki pitkän suhteen salaisuutta.  Pyydän heitä molempia kertomaan mikä toisessa on parasta. He katsahtavat toisiaan silmiin ja hymyillen naurahtavat. Eevan käsi omassaan Erkki toteaa Eevan olevan hänelle yksinkertaisesti paras ihminen ja puoliso. Eeva toteaa Erkin olevan ihan valtavan kiltti ja ymmärtäväinen. “Kun minulla on vähän vanhaa aatamia (kiukkua), niin Erkki istuu viereen, rauhoittelee ja ottaa kädestä kiinni. Parasta lääkettä!”

Kaksi vuotta sitten sairastamansa aivoinfarktin jälkeen Eeva on tarvinnutkin paljon puolison tukea. Vasemman puoleinen aivoinfarkti jätti jälkensä jaksamiseen ja Eevasta tuntuu erityisen kurjalta se, ettei pysty enää hoitamaan kaikkia toimia kuten ennen.

Nautiskellessani heidän omatekemäänsä puolukkamehua, he kertovat kuitenkin edelleen valmistavansa itse omat mehunsa joka syksy ja ikkunoiden pesukin sujuu yhteistyöllä.

Eevan aivoinfarktin jälkeinen kotiutuminen sairaalasta ei mennyt täysin sujuvasti. Parhaiten Eeva on kuntoutunut kotona Erkin avulla. Heidän toivomaansa apua on ollut hankala saada, esimerkiksi kotihoidon jatkuvasti vaihtuvat hoitajat ja tarkkaan rajatut työtehtävät ovat tuntuneet vieraalta omassa kodissa,  joten Erkki huolehtii itse myös Eevan kipulaastarin viikottaisen vaihdon ja muut lääkitykset kellon tarkkuudella.

Pariskunta ulkoilee päivittäin, tai jos keli on kehno, niin Eeva kiertää tilavaa asuntoa ympäri rollaattorilla. Tärkeää on saada pidettyä toimintakykyä yllä, jotta omassa kodissa pystyisi asumaan mahdollisimman pitkään.

Molemmat haluavat myös pysyä ajan hermolla maailman, Suomen ja kotikaupungin asioissa. Eeva toteaa myös lasten lasten arvostavan heitä ja Erkki-ukki on heidän tukipilarinsa.

Mitä he sitten haluaisivat sanoa nuorille sukupolville? Erkki pohdiskelee:

“Maailmaa ei ole saatu valmiiksi ennen meitä eikä saada meidän jälkeemmekään. Elämme nyt todella yltäkylläisessä maailmassa. Tuntuu, että se aiheuttaa ilkeyttä ja tyytymättömyyttä. Huolestuttaa myös ne sosiaaliset paineet joita lapset kokevat tänä päivänä. Toisaalta taas lapset hallitsevat vanhempiaan ja kokevat rajattomuutta, kun vanhemmat eivät aseta selkeitä rajoja.”

Erkki käy edelleen esittelemässä Veteraanien perinnehuonetta koululais- ja muille ryhmille. Hän on ollut aktiivisesti mukana Porvoon seudun sotaveteraanien toiminnassa ja toimi 18-vuotta puheenjohtajana. “Kahdesta sadasta veteraanitunnuksen omaavista määrä on nyt laskenut alle kahteenkymmeneen sotaveteraaniin. Kyllä on tullut oltua kymmenissä seppeleenlaskutilanteissa veteraanihautajaisissa.”

Parituntinen tässäkin kodissa kuluu hetkessä. Olisi mukava jäädä istumaan huoneeseen, jossa kaikilla kauniilla tavaroilla on oma paikkansa. Jäädä ihailemaan Erkin työmatkoilta tuomia esineitä, kuulemaan heidän elämänsä muistoja. Alamme kuitenkin pohtia parasta asettelua kuvan ottamiseksi. Kun he istuvat taas vierekkäin, kerron, että olen aina ihaillut heidän harmoniaansa. Jotenkin niin keskenänsä samankaltaiset ja silti toisiaan erillisinä ainutlaatuisina ihmisinä kunnioittava pari. Ajatella, miten sitä kuluukin 70 vuotta ihan hetkessä kun on parhaassa seurassa! Erkki katsoo minua tarkasti ja toteaa rauhalliseen selkeä sanaiseen tapaansa “Loppujen lopuksi viisasten kivi on aika helppo muistaa, jopa niin helppo että se on helppoa unohtaa toteuttaa: huumorintajua, toisen henkilön ymmärtämistä, paineensietokykyä. Siihen se kiteytyy aika lailla.”

_20170518_212931
© Veera Wallenius

Kotikäynnin jälkeen istahdan autoon ajatuksissani. Käännän radion totuttuun tapaan päälle, mutta jään kuuntelemaan auton täyttävää laulua. Samuli Putron kappale pysäyttää. Se ei ole Eevasta ja Erkistä, mutta siinä on hyvin vahvasti jotain sellaista, josta aavistuksen koin heidän luonaan.

“…Kun väkivahva kevät puhkeaa
Ja aamu kantaa rautahaarniskaa.
Kun vaja tehdään vuolukivestä.
Mä olen siinä nuorena, kuin nurmet on.
Sä istut salin nurkkapöydässä,
Musiikki on rytmitettyä.
Minä kysyn: “saanko luvan?”
Sinä nyökkäät, sinä nyökkäät.

Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa.
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista,
Että kuiskauskin on huuto
En vaihtais sekuntiakaan
En nuoruutta, en vimmaisia kasvukipuja
En jäätä, joka murtui, en kirkonkelloja
Olit puolisoni silloin
Olet puolisoni nyt”

-Samuli Putro

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s