Kahvia, kahvia!

 

Kuvassa punaiseksi lakatut varpaankynnet kiiltelevät auringossa. Päivänkakkara varpaiden välissä on ehkä poimittu “Rakastaa – ei rakasta”- leikittelyä varten.

Miten kuva voisi liittyä sinun kesääsi?

“Oi, kun tykkään paistatella paljaita jalkoja auringon paisteessa parvekkeella!” huudahtaa kuvakortin saanut Aira. “Minulle taas tuli tällainen kuva, jossa on kaksi lammasta, tulee ihan mieleen se kesä, kun hommasin lapsille kilin lemmikiksi…” kertoo toinen. Syksyn ensimmäisessä K90- kerhossa virittäydyimme kesämuistoihin, jokaiselle sattumanvaraisesti jakamani kuvakortin avulla. Kolme kuukautta on ehtinyt kulua siitä, kun viimeksi tapasimme kesäkuussa.

-“Onpas meitä paljon!”

-“Tiedätkö onko kukaan poistunut keskuudestamme.. Noin niinkun pysyvästi?”

Iloinen puheensorina täyttää salin. Tänään on koolla kuusitoista yli ysikymppistä plus minä. Kerron, että kukaan joukostamme ei ole tietojeni mukaan nukkunut pois kesätauon aikana. Yhdelle kuvaksi on osunut punainen auto. Hän toteaa sarkastisesti naurahtaen kesänsä kuluneen ambulanssimatkailun merkeissä. Ensin tuli toukokuun lopussa keuhkokuume ja heti siitä toipilaana sydäninfarkti. “Huh, onpas sinulla ollut rankka kesä! Ja noin hyvin olet toipunut” muut symppaavat yhteen ääneen.

Puolitoista tuntinen kuluu taas kerran hetkessä kuvien avulla kesästä kertoillen. Lauletaan myös virsiä ja ihmetellään, miten on ääni ehtinyt painua, kun ei ole tullut kesällä paljoa laulettua.

Kuvittelen jo oppineeni kaikkien kahvittelutavat; kuka juo kahvinsa maidolla ja kahdella sokeripalalla, kuka mustana ja kenelle tulee pelkkää kuumaa vettä maidolla. Lähden kierrokselle ensin vesipannun kanssa. Kädet kohoavat kupin suulle. Tänään kukaan ei haluakaan teetä.

-“Olen oppinut kesän aikana juomaan kahvia!”

-“No niinpäs minäkin”

-“Minunkin vatsani sietää vähän kahvia tähän aikaan päivästä.”

“Juoko kukaan tänään teetä?” kysyn. Vastauksena pään pyörityksiä ja hiljaisuus. Kahvia kaikille siis, kupillinen ja toinenkin. Minua hymyilyttää. Nauru alkaa kuplia sisälläni ja totean ääneen, että vanha sananlasku ei pidä kyllä tässä porukassa paikkansa. Kyllä vanha koira oppii uusia temppuja ja yli ysikymppinen juomaan kahvia!